keskiviikko, 26. joulukuu 2007

Treffailun riehaa ja riesaa

Huh mikä tauko! Ei hätää, en ole muuttunut, olen via ollut kädet täynnä töitä, kuten joulupukin avustamista. Mutta asiaan...

Jälleen kerran viisaiden sinkkunaisten neuvosto vaihtoi kokemuksiaan, ja tuloksia oli tällaisia:<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Miten vaikeaa onkaan löytää toista osapuolta, joka sinua kunnioittaa ja jonka kanssa myös tunnette fyysistä vetovoimaa toisianne kohtaan.

Jep, joskus nuoruudessaan sitä on vielä toiveikkaana mennyt treffeille, eihän sitä koskaan tiedä, ja ehkä itsellä oli huono päivä. Muutos alkoi näkyä siinä tilanteessa ja vaiheessa, kun treffeillä tilasin kiinalaisessa ravintolassa levää. Levä on hyvää ja maukasta, mutta sillä on paha tapa jäädä hiulateina hampaiden koloihin. Ja mitä sitten? No, tavallisesti jokainen haluaa olla treffeillä edustava, ja tuskin haluaa vihreätä hampaiden väliin. Niinpä siis tahallisesti tein itsestäni epäviehättävän.

Toinen kehityksen suuntaa indikoiva merkki oli kun mietin kuumeisesti mitä laittaisin päälleni treffeile, jotta en olisi viehättävä. Keksintö oli sitten, että en vaihda vaatteita työvaatteista laisinkaan, en meikkaa uudelleen ja olen muutenkin kuin tosiaan 9 tunnin työpäivän jälkeen.

 

Keinoja on monia muitakin. Itse koen, että jos näitä alkaa käyttämään, niin suurella mahdollisuudella tyyppi ei ole se oikea, eikä edes top tenissä. Mieluumin ainakin tämä tyttö sanoo ei, kuin joo ja päätyy kitkeräksi ja katkeraksi alkoholisoituneeksi rouvaksi jollekin. Olisihan se miehenkin aliarviointia ja huijaamista! Vaikka kuinka pidän hyvälaatuisista kengistä, niin ei edes 100 paria Ferragamoja vuodessa riitä korvaamaan elämätöntä ja falskia elämää.

 

perjantai, 2. marraskuu 2007

Moraalinvartijasinkut

No niin puhutaapa hieman pahamaineisista sinkuista, noista miestennielijöistä, vapaista riistoista, toisten miesten viettelijöistä. Vai hetkinen, miten se nyt oikein meneekään...<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tottahan sinkkunaisen kimpussa on helpommin miespuolisia kuin vakinaisessa suhteessa olevan. Syy on yksinkertainen, olemme enemmän liikkeellä ja meillä ei ole sormusta.

Mutta valitettavasti toisen sukupuolen edustajia omat sormukset tmv. eivät tunnu estävän. Liekö kyseessä pakkoliikkeet vai mikä kun kädet pyrkivät lähestymään ja hiplaamaan meitä.

Miten lukemattomia määriä viettely- ja klähmimisyrityksiä allekirjoittanut ja hänen ystävättärensä ovatkaan joutueet esim. viimeisen vuoden aikana käymään läpi. Ja arvatkaahan, jokaiseen tällaiseen me sanomme selkeästi ei, ja sitä tarkoitamme. Toisinan saattaa kommentti kärjistyä myäs hieman tästä... Eli ei, ei ja vielä kerran tusinasti EI. Ei käy! Näpit irti, senkin varatut ja kotiin lapsienne ja vaimojenne, tia avovaimojenne jne. luo siitä! Mikä ihme saa varatut miehet kuvittelemaan, että me olisimme jotain vapaata riistaa??

Meidän sinkkujen rooli vaikuttaa pikemmin bileprinsessojen sijaan olevan moraalinvartija ja esiliina. Kyllä käy sääliksi varattuja kanssasiskoja. Mahtaa tuntua toisesta kivalta, puhumattakaan lapsista...

Jos eivät miehet osaa pitää sormiaan kurissa, niin miettisivät sitten hieman pitäisikö mennä vanhempana naimisiin. Siinä kun on muutaman sataa (tai tuhatta:) huonoja treffejä tai muten vain vääriä tyyppejä (voivat olla siis ihan ok, ei vain itselle) ehtinyt käydä läpi, niin jo sitä kunnioittaa vastaantulevaa. Minä ainakin. Ei hunsvottisinkku onkin moraalinvartijasinkku...
Hmmm, voisimmehan perustaa "huonojen treffien" –koulutuspalvelun...

sunnuntai, 28. lokakuu 2007

Opintojen rahoituksesta tosinaisen tyyliin

Viime vuosina on kirjoiteltu ja puhuttu vainka kuinka hedelmöitysjutuista ja sen moraalillisuudesta. Noh, vaikka minä näitä kannatan, niin tällä kertaa en aio tähän tällä kertaa sen enempää puuttua, vaan siirryn vielä "kamalampaan" aiheeseen: munasolun luovutus! Iik, nyt se kirjoitettiin! IIK!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Hah, ja kylläpä vaan. Elämäni suuri pettymys ei ole ulkonäköni, ei oudot treffikumppanini, tai moni muukaan asia, vaan se, etten ajoissa hoksannut myydä munasolujani. Ja entäs sitten..? Niin, kumma juttu, että sperman luovutus on ok ja siihen kannustetaan, mutta munasoluasiasta ei voi hiiskahtaakaan

 Ja miksi ihmeessä? No minäpä hiiskahdan. Eli tässä muutama puoltava seikka:

  1. maailmassa on paljon pareja, jotka haluaisivat lapsen. Jos voin tehdä hyvän teon, jonkun lapsettoman pariskunnan onnelliseksi luovutamalla munasoluja, joita itse en käytä, niin eikö se vaan ole hyvä juttu!

  2. Parempi luovuttaa munasoluja niitä tavitseville, kuin huuhdella niitä x määrä vuodessa pytystä alas. Mitä tuhlausta

  3. Sitä paitsi, vähemmän kypsiä sillä hetkellä, sitä pienempi mahdollisus itsellä tulla yllätysraskaaksi (ainakin noin logiikan mukaan)

  4. Suomessa tämä toiminta on melko kulukorvausperusteista, eli vain kulut maksetaan. Tämä on typerää, sillä munasoluja on vähän, ja jos suhteutettaisiin siittiösolujen määrään/ hinta. Niin, tiedämmehän, että harvinaisemmat maksavat enemmän... Joissain maissa tämä harvinaisuus on huomattu ja on arvossaan, eli emme ole vain lypsynautoja. Näissä maissa luovutuksesta saa ihan kivat rahat. Ja jos ajattelee, että myisi näitä vaikka lukion keston ajan (3 x 12 à 36 kpl), ja/ tai ylästeenkin (noin toinen mokoma päälle), niin jo olisi siinä hyvät opintorahat kasassa! Hyvänä puolena jälleen esim.:

    1. Voi keskittyä syvemmin opiskeluun (omaksi eduksi, myöhemmin toisten eduksi). Tai voisin vaikka toimia kannattavasti työharjoittelussa omalla alalla (ansaita kokemusta), mikä tulevaisuudessa auttaa työn saantiin

    2. Joku työtön voi tehdä sen työn, jonka opiskellessa olisin rahaa ansaitakseni häneltä vienyt (taas hyvä työ)

    3. En joutuisi opintovelkaelämään, eli voisin kuluttaa normaalisti, mikä taas kehittää taloutta ja hyvinvointia (ja TAAS yksi hyvä syy)

    4. Hyvällä tuurilla voisin vielä hankkia asunnonkin.

    5. Opintotukilautakunta olisi tytyväinen, kun olisi yksi suu vähemän valtion kassasta ruokittavana (valtio tyytyväinen, veronmaksajat tyytyväisempiä)

    6. Voi samalla tehdä vaikka vapaaehtoistyötä esim. vanhusten parissa, kun talous on paremmalla jamalla. (yhteiskunta tyytyväinen)
  5. Niin, ja moraalisesti parempi ansaintakeino kuin moni muu.

  6. Lisäksi, jotta pysyy myyntikunnossa, on pysyttävä terveenä, eli oltava seksuaalisesti vastuullisempi. Kuka nyt hyvää kauppatavaraa haluaisi pilata;)

No, oliko niin kamalaa? Ei laisinkaan. Listaa voisi vielä jatkaa, mutta eikös tässä nyt joitain syitä jo:)